Elämää ja helmeilyä

Tällaisia syntyi joulukuussa. Siemenhelmivelho Raiisa inspiroi minut kokeilemaan näitä ja antoi myös opastusta alkuun pääsyssä, kiitos siitä! Maanantaina sain käsiini myös Amazon.comista tilaamani kaksi aihetta käsittelevää kirjaa. Helmihelmien tekeminen on mukavaa, joskin aika hidasta hommaa. Ja ensimmäisistä kokeiluista tuli aika rumia, kuten kuvista näkee. Numero 3 onkin jo aika lähellä sitä mitä pitäisi… joten kyllä tämä tästä

Tässä siis numero 1. Muhkurainen ja pohjahelmi paistaa alta.

Numero 2. Paljon parempi, mutta edelleen vähän vaikeuksia saada kavennukset asettumaan kauniisti.

Numero 3. paras toistaiseksi

Ja lopuksi vähän erilainen helmihelmi, litteä viisikulmio.

Viime aikoina on syntynyt paljon riipuksia ja vielä isompi kasa kännykkäkoruja, joita olisi tarkoitus mennä taas ensimmäisenä adventtisunnuntaina kauppaamaan Kädentaitajien messuille Parkanoon. Tuotoksista on ehkä kuvia saatavilla jossain vaiheessa. Nyt on kuitenkin näytettävänä jotain ihan muuta.

Kestovaippoja!

Jos joku olisi pari kuukautta sitten sanonut, että minä hurahdan tähän hommaan, en olisi uskonut. Mutta niin vain asia kypsyi vähitellen ja innostuin kokeilemaan. Ostin pari kaunista kuorta ja sitten kirppiksiltä pari käytettyä taskuvaippaa. Taskut tuntuivat hyviltä, mutta kun maksavat mokomat niin paljon, että vanha kunnon mottoni “tein itte ja säästin” heräsi. Aloin haalia materiaaleja, ja niitä löytyikin eri paikoista: nettikaupoista ja lisäksi vanhoja pyyhkeitä kotoa ja mökiltä. Piirsin kaavan itse yhden taskun mallista ja ompelin tämän mainion ohjeen mukaan. Onnistui jopa tällaiselta -ompelukoneen käytössä täydeltä- poropeukalolta. Lopputulos: kuusi vaippa, osa ei ole kauniita mutta kaikki toimivat. Sain ompeluun tosin apua tuttavalta: hän päästeli pitkät saumat saumurilla, jollaista en itse omista. Se nopeutti työtä ja saumoista tuli varmaankin kestävämmät. Kankaita jäikin vielä… niitä tuli ostettua reilusti. Ehkä jonain päivänä intoudun ompelemaan S- ja M-kokoisia vaippoja näiden L-kokoisten lisäksi. Sitten kun on joku tarpeeksi pieni niitä käyttämään

Parina iltana ja tänään Meeri-neidin päiväuniaikaan on taas syntynyt pari korua. Ihan simppeleitä riipuskokeiluja, parit korvikset, rannekoru ja sokerina pohjalla omasta lamppuhelmestä pujoteltu kaulakoru. Sitä kuvatessa toivoin ensimmäistä kertaa, että omistaisin sellaisen “kaulan” (siis esimerkiksi tekonahalla päällystetyn kaulan muotoisen telineen) jolla korun olisi saanut kuvattua kauniisti. No, ihan kohtuullisestise onnistui ilmankin.

Ekoissa on Salaiselta Ystävältäni Nunnulilta saatua sydänketjua sekä edellisessä helmiystväss Papuselta saatuja pikku-Swarowskeja. Toisissa koruissa on kauniita viistehiottuja granaatteja, jotka eivät kyllä ole oikein edukseen kuvassa.

Nämä isot kivilaatat tulivat FMG:ltä. Laatu ei ole ihan priimaa, mutta toisaalta pienet kuopat eivät pahemmin haittaa. Enemmänkin haittasi se, että nauhan kivistä kolme oli vallan rikki ja tosi moni aivan kieroon porattuja. Oli siellä joukossa muutama ihan asiallinen yksilö.

Kuva on epätarkka, mutta huomasin sen vasta kun otin kuvat koneelle enkä jaksanut alkaa uuteen yritykseen. Rodoniittia ja hopealinkkejä.

Taas kerran pitää todeta, etten ole mikään erityinen turkoosinystävä. Mutta joku kumma siinä silti kiehtoo. Joten tässä on kaulakoru, jossa pääosassa on yksi noista viime viikonlopun itsesulatetuista lamppuhelmistä ja sivuosia näyttelevät pienet kalkkiturkoosit, Nunnulilta saadut makeanvedenhelmet, Swarovskin AB-käsitellyt kristallit ja balin välihelmet. Tykkään

Valittelin taannoin Helmetissä, etten tiedä mitä pikkuruiseen kukkapenkkiini istuttaisin. Yllättäen sain ihan asiantuntija-apua. Helmetin Meri (puutarhuri, suunnittelija ja vaikka mikä ammattilainen) ilmoittautui vapaaehtoiseksi suunnittelemaan ja ideoimaan penkin täyttämisen. Sain pitkän ja hienon listan kasveista ja ohjeita, jotka kourassani suunnistimme koko perhe Haikalan puutarhalle. Siellä sitten pohdimme, järkeilimme ja kaivelimme puskissa toista tuntia, ja alla on sitten lopputulos. Ihan kaikkia listan kasveja ei puutarhalla ollut, ja yksissä tuumin myös totesimme etteivät kaikki suunnitelman kasvit millään mahdu penkin rajojen sisäpuolelle, joten joitakin kompromisseja oli tehtävä. Hyvältä tuo nyt kuitenkin ainakin omissa silmissä näyttää. Ja odottakaahan vain ensi kesään, kun penkki pääsee oikein kukoistukseensa. Koskaan ennen en ole perennaostoksilla käynyt, joten vertailupohja on aika hatara, mutta silti uskallan lämpimästi suositella tuota Haikalan puutarhaa. Taimet ovat tosi isoja ja juuripaakut myös. Ja palvelu oli erittäin mukavaa ja asiantuntevaa.  Terveisiä vain sinne Ja lämmin kiitos Merille sekä muille Helmetin asiantuntijoille!

Pääsin viettämään vapaapäivää, kun isi pakkasi autoon Meeri-neidin ja itsensä ja poistui mummulaan. Minä taas ajaa karautin 45 kilometrin päähän Karkkuun Janen kotistudiolle lasia sulattamaan. Hauskaa oli, ja päivän tuotoksiinkin olen varsin tyytyväinen. Ne kolahtivat tänään postiluukusta.

Ensin yleiskuva koko kasasta:

Sitten kuvia vähän lähempää:

Kukkahelmiä. Oikeanpuoleisin epäonnistui. Ihme vimpula. Tuohon meritähtimäiseen olen kohtalaisen tyytyväinen. Reilu vuosi sitten kurssilla ihailin Sirun meritähtiä ja nyt tein puolivahingossa vähän samanlaisen. Kun joskus pääsen jatkamaan, kokeilen tehdä lisää. Tuo oli illan viimeinen helmi, aika loppui kesken… Ylhäällä keskimmäinen helmi on varsin hyvin onnistunut myös.

Kikkailua norsunluulla ja turkoosilla. Vasemmanpuoleinen on muuten kiva, mutta reiän suut ovat aika kamalat. Kuka kurja on vienyt helmen tuollaisena uuniin eikä ole yhtään parannellut niitä?! Oikeinpuoleiseen olen tosi tyytyväinen, hyvä etten alkanut kikkailla siihen muuta kuin tuon risikon.

Kaksi ylintä ovat kokeiluja Janen muottien kanssa. Totesin jälleen kerran että muotit sisnänsä eivät takaa onnistunutta ja kauniin muotoista helmeä. Silti nämä kaksi ovat kohtuullisen onnistuneita yksilöitä. Alin pötkylä on ihan vapaalla kädellä muotoiltu ja sinänsä ihan tasapainoinen yksilö. Myös reiät onnistuivat nätisti.

Ylhäällä pieni sarja, ei nyt aivan samankokoisia helmiä, mutta kuvioilta ja värimaailmalta yhteneväisiä joten niitä voi harkita samaan koruun… Alla kaksi kokeilua intensiivimustalla. Isompi toimi kaikkiaan paremmin, siinä lasin tuottama efekti tulee hyvin esille. Pienempi on lähinnä sivutuote, kun käytin jäljelle jääneen stringerin. Kyllä siinäkin hiukan tuota verkottumisefektiä on, vaikka pääväri onkin musta. Ihan sievä pikkuhelmi silti.

Tässä siis aiemmin mainitsemani virkattu myssy. Ohje on peräisin vironkielisestä kirjasta nimeltänsä Mütsiraamat (2008). Tarkoittaako tuo sitten Myssykirjaa…? Hyvin ohjeesta sai tolkun ja kun mukana oli vielä selkeä kaaviokuva, niin johan luonnistui tällaiselta vähemmän virkanneeltakin Malli-neiti ei vain tahtonut pysyä millään paikallaan nätisti myssy päässä. Koko on reilu, menee varmasti ensi kesänä.

Eilen illalla innostuin vääntelemään hopealankaa mukaillen Step by Step Wire Jewelry-lehden (summer 2008) ohjetta. Siitä on aikaa, kun olen viimeksi ihan noin paljon jaksanut yhden pienen koruntekeleen kanssa näpertää. En edes muistanut miten hidasta puuhaa se on. No, lopputulos on ihan sievä. Patinointia se vielä huutaa, pääsevät nuo minikokoiset ruusukvartsitkin paremmin oikeuksiinsa. Eli varsin pikkuruinen riipus tästä tuli, granaatit ovat kolmemillisiä ja ruusukvartsit kaksimillisiä. Jos olisi ollut kunnon vasara ja alasin, niin olisin naputellut nuo osaset litteiksi kuten alkuperäisessä ohjeessa, mutta nyt piti tyytyä pyöreään.

Pari kuvaa samasta korusta eri kulmista:

Käväistiin miehen kanssa pari viikkoa sitten Tallinnassa. Neiti 8 kuukautta oleili samalla ensimmäistä kertaa yön yli ilman äitiä. Ja äiti ilman vauvaa… hyvin sujui kyllä molemmilla. Tallinnassa pääsin pyörähtämään kahdessa käsityötarvikekaupassa, joista tarttui mukaan yhtä ja toista mukavaa. Ristipistopakkaukset olivat varsin edullisia, kuvassa oleva iso Lanarten pakkaus maksoi noin 13 euroa, pienet kuuden euron molemmin puolin. Helmiä ei juuri löytynyt, enkä niitä erityisesti etsinytkään. Kuvassa muutama pussi mukavanvärisiä siemenhelmiä kuitenkin. Niin, nuo ristipistotyöt on ostettu Ülemiste-kauppakeskuksessa olevasta käsityöpuodista. Toisen putiikin sijaintia en muista, kun se käveli vastaan ihan sattumalta. Sieltä tarttui mukaan tuo ihana virkkauskirja, jonka ohjeista saa yllättävän hyvin selkoa. Ensimmäinen myssy on jo viimeistelyjä vaille valmis. Ostin myös pari kerää lankaa, mutta kun ei ollut oikein tietoa mitä niistä tekisi, eikä tietoa siitä mikä on halpaa, niin en sitten enempää yltynyt ostamaan. Nuo ovat jotain vauvalankaa, merinovillaisia.

Huh, kesä on sitten jo pitkällä ja kesäloma loppusuoralla. Allekirjoittaneellahan ei kesälomaa ole, sillä lapsenhoito jatkuu vaikka kesäkuukausia kuljetaankin. Mutta kun miehellä on loma, niin tokihan se vaihtelua tuo tällaisen mammankin arkeen. Olemme olleet mökillä paljon ja hiukkasen reissanneet myös muualla. Kotona on käyty hädin tuskin pyörähtämässä ja pyörittämässä koneellinen pyykkiä silloin tällöin. Ynnä kastelemassa kukkia, jotka tosin kerta kerran jälkeen alkavat näyttää yhä ränsistyneemmiltä kotiin tullessa. No, nyt on sitten enää reilu viikko lomaa jäljellä, ja sen jälkeen palaillaan arkeen ja arkirutiineihin. Ei onneksi sentään ihan vielä, reilussa viikossa ehtii vielä tapahtua paljon mukavaa Mutta asiaan…

Sain Salaiselta Helmiystävältäni paketin erilaisia korukiviä ja muuta materiaalia, nimenomaan korvakorujen tekemistä ajatellen. No, otin haasteen vastaan ja päätin tehdä kerralla korvakoruja koko satsista, lisäillen tietysti omia materiaaleja tarpeen ja inspiraation mukaan. Melkoinen kasa koruja sitten syntyikin, parina kesäisenä päivänä ja iltana mökillä. Kuvauskin onnistui mielestäni varsin kohtuullisesti. Värit näyttävät melko lailla siltä mitä niiden pitääkin. Osa koruista on todella yksinkertaisia ja simppeleitä, mutta se suotakoon minulle, näin pitkän tauon jälkeen on mukavaa saada aikaan edes jotakin, jos sitten joutuukin omaperäisyydestä ja innovatiivisuudesta hiukan tinkimään.

Makeanvedenhelmet ja ihanat balinhopeiset kartiot:

Hauskat hopeaputket ja jaspissydämet. Pahoittelut muuten, en ehkä muista tältä istumalta kaikkien kivien laatuja, vaikka Helmiystäväni olikin ne huolellisen tunnollisesti pusseihin kirjannut…

Ihania vihreitä makeanvedenhelmiä ja hopeaa.

Ääh, nyt tulee viljeltyä ihan liikaa ihanaa. Silläkin uhalla: ihanat helmiäisnapit, tällaisia en ole ennen omistanutkaan. Kauniit sinällään, eivät kaivanneet rinnalleen kummempia kommervenkkeja.

Veikeät balinhopeaspiraalit ja pieniä vihreitä Swarovskeja, sävyjä en nyt muista mutta mutta tuo opaali oli minulle uusi sävy, jota en ole ennen omistanut.

Tämä kivi on muistaakseni kirkas kvartsi. Ja kivet on yhdistetty hill tribe-hopeisiin spiraaleihin.

Isot ja hyvin kauniin muotoiset makeanvedenhelmet eivät nekään juuri seurakseen muuta huudelleet.

Näistä pidän itse kovasti. Värjättyä villipitsiakaattia ja koukeroiset hopeiset helmihatut.

Näissä bambunlehtiakaateissa oli itsessään niin kauniit kuviot, etten sekoittanut niihinkään kuin koristeelliset korvakorukoukut. Kivien kauniit kuviot käyvät jopa kuvasta esiin melko hyvin.

Vuorikristallimöllykät ja sirot hopeakukkaset.

Botswanan akaattia. Näissäkin kivien kuviointi näkyy hyvin. Kyllä ne valokuvat vaan totta vieköön onnistuvat kun on riittävästi valoa ja kameraa vähän tuettu ettei pääse tärähtämään.

Jälleen jotakin uutta, jollaista en ole ennen omistanut. Kivi on krysopraasia, ja jostain syystä se on aina jäänyt (verkko)kaupan hyllylle minun jäljiltäni. Lisänä pienet hopeiset sudenkorennot. Ne ovat kauniita hopeisina, mutta en oikein siedä niitä livenä. Inhottavia epävakaasti lentäviä pörrääjiä, joista ei ikinä tiedä syöksyvätkö päälle vai minne meneveät

Hopeaa ja kvartsimöllykät

Akaattisydämet asianmukaisten korupiikkien kera.

Kauniita ja hyvälaatuisia makeanvedenhelmiä (kahta eri sävyä) yhdistettynä suloisiin hopeakukkiin. Näistäkin tykkään kovasti!

Näiden kivien laatua en muista, olivatkohan jotakin akaattia… Hauskat vinottain poratut kivet kuitenkin, yhdistettynä hopeisiin pikkuriipuksiin.

Diskopallo-bling-bling Hauskat viistehiotut savukvartsit ja balin piikkipallot.

Simppeleistä simppelein. Pelkät Swarovskin kristalliriipukset ja hopeakoukut. Voisin hyvin kuvitella nämä pikkutytön ekoiksi korviksiksi.

Isot makeanvedenhelmet ja hopeiset helmihatut.

Ja viimeisenä vähän erilainen toteutus. Makeanvedenhelmiä ja hopeisia kiinnityshelmiä vaijerissa. Noin pitkät korvakorut hopeaan pujotettuina voisivat jo herkästi tökkiä ja olla tiellä, vaijeri sen sijaan joustaa kivasti. Lisänä koristeelliset koukut.

Siinäpä ne. Nyt nukkumaan kun alkaa tulla selvästi enemmän ja enemmän krjoitsvrishitä. …zzz…

Eilen käytiin koko perheen voimin ihmettelemässä suurta urheilujuhlaa Kaanaan korvessa. On tuo Jukolan viesti kyllä aika mahtava tapahtuma! Laskeskelin, että seitsemän kertaa olen tainnut itse olla paikan päällä kannustamassa. Metsään saakka ei minusta ole vielä ollut, sen verran säälin tapahtuman järjestäjiä. Voisivat nimittäin joutua lähettämään etsintäpartion perääni… mutta tapahtuma ja harrastus on sen verran hieno, että toivon tyttären kasvavan tässä asiassa äitiään fiksummaksi Vähän harmitti sitä vilinää katsellessa, kun ei ollut lupaa omia Rastikoruja siellä alkaa kaupittelemaan. Olisi siinä poijjaat kauppa käynyt! No, kuka tietää vaikka ensi vuonna Mikkelissä… Tulipas ainakin Meeri-neidille ensimmäinen Jukola-elämys jo alle seitsenkuisena. Hullua muuten, että en ole koskaan ennen kiinnittänyt huomiota siihen miten paljon Jukolassa liikkuu vauva- ja lapsiperheitä. Luulin, että olemme suunnilleen ainoita, jotka uskaltavat vaunujen ja vauvan kanssa sinne, mutta miten väärässä sitä voikaan ihminen olla. Ja miten sokea aiempina vuosina. En nimittäin jaksa uskoa, että ne kaikki lapsiperheet olisivat olleet tapahtumassa nyt ensimmäistä kertaa